KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA. Kansainvälinen kieli ido

Kansainvälinen kieli Ido - Kysymyksiä ja vastauksia

Miksi käyttää kansainvälistä kieltä?

Keskinäinen ymmärtäminen monikielisessä maailmassa on vaikeaa. Maailmassa on yli 2500 kieltä, ja jo Euroopassa on niin monta kieltä, että ihminen ei kykene elinaikanaan niitä opiskelemaan vaikka olisikin aikaa ja kykyä oppia uusia kieliä. Nämä kielimuurit voidaan murtaa käyttämällä yhtä ainoaa kieltä kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä.

Kuinka kansainvälistä kieltä käytettäisiin?

Olemassaolevat kansalliskielet ovat elintärkeitä maailman kulttuuriselle rikkaudelle. Apukieltä käytetään olemassaolevien kielten rinnalla. Se turvaa suoran kahdenkeskisen ymmärtämisen kansojen välillä, jotka muuten olisivat kykenemättömiä ymmärtämään toisiaan.

Mitä hyötyä on käyttää tehtyä kieltä?

Etuja on monia. Tehty kieli on paljon helpompi kuin kansalliskielet, joissa on monia vaikeuksia. Toiseksi jos jotakin kansallista kieltä käytetään kansainvälisissä yhteyksissä, sen kielen puhujia ja kulttuuria suositaan muiden kustannuksella. Kansalliskielen käyttö antaa kohtuuttoman suuren edun toiselle osapuolelle. Keinotekoinen kieli on myös poliittisesti puolueeton.

Opiskelemalla kansainvälistä kieltä ihmiset tapaavat toisensa sillalla. Muussa tapauksessa toisen osapuolen pitää uhrata suuresti aikaa oppiakseen etusijan saanutta kieltä. Lisäksi tehdyn kielen yksinkertaisuus tekee siitä helpon keinon opiskella muita kieliä.

Mikä on idon alkuperä?

Kansainvälinen kieli ido on lähtöisin pääasiassa esperantosta, josta tehtiin parannettu versio. Kansainvälisen apukielen valitsemiseksi muodostettu valtuusto valitsi sen monien ehdokkaiden joukosta, jotka esitettiin sille harkittaviksi. Valtuuston asettama komissio kehitti sitä edelleen monta vuotta. Myös esperanton luoja ehdotti luomuksensa käyttökokemuksien perusteella muutamia parannuksia, jotka otettiin idoon mukaan. (Asiasta kiinnostuneille on toinen teksti, joka kuvaa idon etuja esperantoon verrattuna.)

Ketkä olivat idon luojat?

Tohtori L. Zamenhofia, esperanton keksijää, on pidettävä perustuksen luojana. Muut, jotka työskentelivät idon kehittämiseksi, olivat prof. Louis Couturat, Louis de Beaufront, prof. Otto Jespersen, prof. Richard Lorenz ja prof. Wilhelm Ostwald. Zamenhof oli silmälääkäri, Couturat oli matemaatikko ja filosofi, de Beaufront oli esperanton tunnustettu edustaja Ranskassa, Jespersen oli tanskalainen filologi erikoisalanaan englannin kieli, Lorenz oli fyysikko ja Ostwald oli kemisti, joka sai Nobelin palkinnon työstään. Heidän uurastuksensa tulokset ovat nyt koko maailman käytössä.

Onko ido käytännöllinen?

On. Kukin saa parhaimman todistuksen kokeilemalla sitä. Idoksi on kirjoitettu kirjoissa ja lehdissä, ja sitä on käytetty kansainvälisissä tapaamisissa, mitkä osoittavat sen käytännöllisyyden. Ne, jotka pitävät ideaa epäkäytännöllisenä, kieltävät tosiasian. Vaikuttaa siltä, että jotkut pistävät päänsä mieluummin pensaaseen kuin toteaisivat, että ido todellakin toimii.

Kuinka helppo ido on?

Jotakin muuta kieltä oppiaksesi joudut käyttämään viisi tai kymmenen kertaa enemmän aikaa. Näin nopeasti saavutat idossa vastaavan taitotason. Ido on ehkä maailman helpoin kieli.

Mitä kirjaimistoa idossa käytetään?

Kaikki idon käyttämät 26 kirjainta ovat myös suomen kielen aakkostossa. Mitään aksenttimerkkejä ei käytetä, joten idon kirjoittamisessa tai tulostamisessa ei ole ongelmia.

Kuinka idoa äännetään?

Ääntäminen on monella tapaa italian kielen kaltainen mutta helpompi. Kussakin kielessä on omat hankalat äänteensä, kuten englannissa th ja saksassa ch, ja näitä idossa ei käytetä. Vokaalit a, e, i, o, u äännetään kuten suomessa. Diftongeja on kaksi, muutoin kaksi peräkkäistä vokaalia kuuluvat eri tavuihin. Idossa käytetään soinnillisia konsonantteja b, d, g. Sibilantti s äännetään terävämmin kuin suomen yksi ainoa s, ja z on soinnillinen s, ja sh on suhu-s. Kirjaimella c osoitetaan yhdistelmä ts kuten sanassa tsaari, ja yhdistelmä ch äännetään kuten tshekki (suomessä pitäisi käyttää hatullista s:ää!). Kirjain x merkitsee yhdistelmää ks. Kirjainta y käytetään suomen j:n merkkinä. Hankalin äänne suomalaiselle on j, joka äännetään soinnillisena suhu-s:nä (eli zh tai z hatun kera) kuten j-kirjain ranskassa tai “hämähäkki”-kirjain venäjässä.

Minkälainen on idon sanasto?

Idon sanasto perustuu Euroopan suurten kielten sanastoihin, joiden kesken on hyvin paljon yhteisiä sanoja. Monet sanoista ovat alun perin latinasta, joten suomalaisen on hyvä muistella osaamiansa sivistyssanoja. Suomi kuuluu suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan, minkä takia vain lainasanoista on idon sanaston muistamisessa apua. Idon perussanat on kuitenkin valittu niin, että ne olisivat mahdollisimman monelle suoraan ymmärrettävissä. – Tässä on muutamia esimerkkejä idon sanoista käännettynä ranskaksi (F), saksaksi (G), italiaksi (I), venäjäksi (R), espanjaksi (S), englanniksi (E) ja suomeksi (FIN). Sulkeissa on ne sanat, joista kussakin kielessä on apua.

altra - F autre (alternatif), I altro, S otro, E other (alternate), FIN muu (alternatiivi)

banko - F banque, G Bank, I banca, S banco, R bank, E bank, FIN pankki

etajo - F étage, G Etage, R etaj, E storey, floor, FIN kerros

filtrar - F filtrer, G filtrieren, I filtrare, R filtr, S filtrar, E to filter, FIN suodattaa (filtteri)

gramatiko - F grammaire, G Grammatik, I grammatica, S gramatica, R grammatika, E grammar, FIN kielioppi (grammaattinen)

kavalo - F cheval (cavalier), I cavallo, S cavalo, E horse (cavalry), FIN hevonen (kavaljeeri!)

krano - G Kran, R kran, E crane, FIN kurki, nostokurki (kraana)

libera - F libre (liberti), I libero, S libre, E free (liberty), FIN vapaa (liberaali)

libro - F livre (librairie), I and S libro, E book (library), FIN kirja (libristi)

mento - F esprit (mental), G Geist (Mentalität), I ja S mente, E mind (mental), FIN henki, mieli (mentaalinen)

naciono - F nation, G Nation, I nazione, R nacia, S nacisn, E nation, FIN kansa (nationalisti)

studiar - F étudier, G studieren, I studiare, S estudiar, E to study, FIN opiskella (“studeerata”)

telefono - F téléphone, G Telephon, I ja S telefono, R telefon, E telephone, FIN puhelin (“telefooni”)

yuna - F jeune, G jung, R yuniy, E young, FIN nuori (juniori, “junnu”).

Onko tarpeen muistaa laaja sanasto?

Ei ole. Tässä suhteessa ido on taloudellisempi kuin moni muu kieli. Perussanasto laajenee huomattavasti käyttämällä etuliitteitä (prefiksejä) ja johtimia (suffikseja). Niillä voidaan luoda paljon uusia sanoja, minkä vuoksi kaikkia sanoja ei tarvitse muistaa erikseen. Sanakirjaa ei tarvitse käyttää jokaisen uuden sanan takia. Jos uusi sana on luotu loogisesti, se on sallittu ja se on ymmärrettävissä.

Sanasta floro (kukka) on helppo muodostaa sanat kuten florala (kukka-, kukkaan liittyvä), floroza (kukkainen, kukallinen) ja floristo (kukkakauppias, kukkien kasvattaja). Sanasta libro (kirja) saadaan sanat librerio (kirjasto) ja librala (kirja-, kirjaan liittyvä).

ala-johdin voidaan liittää jokaiseen substantiiviin, esim. edellä olleet florala, librala sekä mentala (mento ‘mieli’), manuala (mano ‘käsi’), marala (maro ‘meri’), dorsala (dorso ‘selkä’), amikala (amiko ‘ystävä’). Kuten huomaat, kantasanat voivat olla suomalaiselle vieraat, mutta selkeä johdinjärjestelmä auttaa ymmärtämään uuden sanan merkityksen (kuten toisinaan suomen kielessä).

Johtimilla -ulo ja -ino muodostetaan uros- ja naaraspuolista merkitsevät sanat. Esimerkiksi kavalulo (‘ori’) ja kavalino (‘tamma’) tulevat sanasta kavalo (‘hevonen’), aktorulo (‘miesnäyttelijä’) ja aktorino (‘naisnäyttelijä’) sanasta aktoro (‘näyttelijä’), amikulo (‘miespuolinen ystävä’) ja amikino (‘naispuolinen ystävä’) sanasta amiko (‘ystävä’) ja spozulo (‘aviomies’) ja spozino (‘vaimo’) sanasta spozo (‘puoliso, siippa’). Etuna on myös se, että kantasanaa voidaan käyttää kummassakin merkityksessä, kun ei ole tarpeen tai ei ole sopivaa ilmoittaa sukupuolta.

Myös oza-johtimella muodostetaan monia sanoja, joita ei tarvitse erikseen muistaa. Esimerkiksi koloroza ‘värikäs’ (sanasta koloro ‘väri’), saloza ‘suolainen, suolapitoinen’ (sanasta salo ‘suola’), aquoza ‘vesinen, vetinen’ (sanasta aquo ‘vesi’), lignoza ‘puinen’ (sanasta ligno ‘puuaines’), poroza ‘huokoinen’ (sanasta poro ‘huokonen’), entuziasmoza ‘innokas’ (sanasta entuziasmo ‘into’), joyoza ‘onnellinen, iloinen’ (sanasta joyo ‘onni, ilo’).

Vielä yksi esimerkki: ilo-johtimella muodostetaan verbivartalosta sana, joka merkitsee tämän kantasanan ilmoittaman tekemisen välinettä. Siten brosilo on ‘harja’ (sanasta brosar ‘harjata’), ludilo ‘lelu’ (sanasta ludar ‘leikkiä’), barilo ‘este’ (sanasta barar ‘estää’), kalkulilo ‘laskin’ (sanasta kalkular ‘laskea’), apertilo ‘avaamisväline’ (sanasta apertar ‘avata’) ja skribilo ‘kirjoitusväline: kynä yms.’ (sanasta skribar ‘kirjoittaa’).

Minkälainen on idon kielioppi?

Idon kielioppi on mahdollisimman säännönmukainen ilman niitä poikkeuksia, jotka tekevät useimmat kielistä vaikeiksi oppia. Kieliopillista sukua ei ole, joten tietoa maskuliinista, feminiinistä ja neutrista ei tarvita. Adjektiiveilla ei ole luvun kongruenssia attribuuttiasemassa.

Sanajärjestys on melko vapaa. Esimerkiksi attribuuttina adjektiivi voi sijaita substantiivin edessä tai jäljessä. Substantiivit päättyvät yksikössä -o ja monikossa -i, esim. libro ‘kirja’, libri ‘kirjat’. Siten sanoista dento ‘hammas’, kavalo ‘hevonen’, tomato ‘tomaatti’ on helppo tehdä muodot denti, kavali, tomati.

Adjektiivit päättyvät -a, ja adverbin niistä saa vaihtamalla loppuäänteeksi -e, esim. lenta ‘hidas’, lente ‘hitaasti’. Sanoista bona ‘hyvä’, rapida ‘nopea’, facila ‘helppo’ ja felica ‘iloinen’ syntyvät adverbit bone ‘hyvin’, rapide ‘nopeasti’, facile ‘helposti’ ja felice ‘iloisesti’.

Verbien persoonapäätteitä ei ole. Verbit muuttuvat vain aikamuotojen mukaan, ja kaikki verbit ovat säännöllisiä. Verbeissä -ar on infinitiivi, -as on preesens, -is on mennyt aika (preteriti), -os on futuuri ja -us on konditionaali. Verbi trovar merkitsee ‘löytää’, joten ni trovas on ‘me löydämme’, ni trovis on ‘me löysimme’, ni trovos on ‘me löydämme, me tulemme löytämään’, jne.

Miltä ido näyttää?

Tässä on muutamia esimerkkilauseita:

La linguo Ido esas probable la maxim facila linguo en la mondo.

(Idon kieli on mahdollisesti maailman helpoin kieli.)

El recevis letro de korespondanto en Polonia.

(Hän sai kirjeen kirjeystävältä Puolasta (tai: joka asuu Puolassa).)

Ube vu trovis vua plumo?

(Mistä Te löysitte kynänne?)

Me trovis la plumo hike, e me trovis la papero ibe.

(Minä löysin kynän täältä ja (minä löysin) paperin tuolta.)

Il korespondas kun amiki en altra landi.

(Hän on kirjeenvaihdossa ystävien kanssa, jotka asuvat muissa maissa.)

Ketkä käyttävät idoa?

Idoa käyttävät kaikki, jotka haluavat ja joilla on ollut onni löytää tämä mainio kieli ja todeta sen tarjoamat edut, kun haluaa pitää yllä yhteyksiä vieraskielisten ihmisten kanssa. Moni aloittelija tahtoo nopeasti kokeilla taitojaan kirjoittamalla jollekulle toiseen maahan. Idonkieliset lehdet julkaisevat ilmaiseksi pieniä ilmoituksia, joissa ihmiset ilmoittavat halustaan olla kirjeenvaihdossa.

Kuinka kieli opitaan?

Monet oppivat kirjoista kun taas jotkut saavat apua kielen jo osaavilta. Idon kielioppeja ja sanakirjoja on julkaistu yli kymmenellä kielellä, mm. ranskaksi, saksaksi, japaniksi, venäjäksi ja ruotsiksi. Kielen perusteet hallitseville on myös yksikielinen sanakirja, jossa sanat on selitetty idoksi. On myös materiaalia niille, jotka ovat oppineet alkuperäisen esperanton ja joiden tarvitsee vain oppia idossa olevat parannukset. Kirjoja idosta ja idoksi on mahdollista saada postitse Idon kirjapalvelusta (engl. the Ido Book Service), josta saa myös kirjaluettelon.

Kuinka kielen edistäminen on järjestetty?

On olemassa kansallisia seuroja sekä kattojärjestö Kansainvälisen kielen (idon) liitto (idoksi Uniono por la Linguo Internaciona Ido (ULI)). Kielen käyttäjien kansainvälisiä kokouksia on pidetty monissa maissa. Usein tapaamiset kestävät monta päivää. Aloittajat ovat tervetulleita, ja he pian he huomaavat, kuinka mukavaa on kuulla kieltä, jota siihen asti on nähnyt vain kirjoitettuna. Tavallisesti on ollut kirjava ohjelma keskusteluja, väittelyjä, viihdettä ja matkoja lähiseudun paikkoihin.

Onko tällä kielellä kirjallisuutta?

Idoksi on sekä alkuperäisiä että käännettyjä teoksia monenlaisista aiheista. Idonkielistä runoutta on hämmästyttävän paljon. On julkaistu kaksi idon parhaiden kirjoittajien antologiaa, joissa esiintyy yli sata kirjoittajaa.

Miksi ido ei ole paremmin tunnettu?

Kaikki idon puolesta tehty työ on vapaaehtoista. Sen tunnetuksi tekeminen vaatii aikaa ja voimavaroja, mutta sen puolesta ei ole puhumassa mitään kaupallista tai poliittista tahoa. Monet kieltäytyvät uskomasta, että se todellakin toimii, vaikka jokainen voisi itse todeta sen toimivuuden kokeilemalla.

Miksi et kokeilisi itse? Ennen pitkää osaisit lukea ja sitten puhua toista kieltä. Voisit tehdä tätä mainiota ideaa paremmin tunnetuksi.

Voiko kuka tahansa liittyä mukaan vai pitääkö ensin osata kieltä?

Ei ole mitään idon taitojen ennakkovaatimuksia tai velvoitteita opiskella kieltä liittymisen jälkeenkään. Tosin on toivottavaa, että jäsen opiskelisi kieltä sen verran, että osaisi lukea kielellä kirjoitettua tekstiä. Jokainen idoseuran toimintaa tukeva on tervetullut jäseneksi ja olemaan mukana toiminnassa idean levittämisessä.

Kirjoita jollekulle edustajalle mielenkiinnostasi tai jos haluat tietoja kirjaluetteloista tai jäsenyydestä tai muuta lisätietoa.

Kansainvälisen kielen (idon) liitto Isossa-Britaniassa:

The International Language (Ido) Society of GB

Idon kirjapalvelu (Ido Book Service): 44 Woodville Road, Cathays, Cardiff CF2 4EB, England.

Kansainvälisen kielen (idon) liitto Saksassa:

Deutsche Ido-Gesellschaft e.V.

Thüringer Str. 3

D-37284 Waldkappel

Miksi ido?

HUOMAUTUS: Koska tässä on teknisesti vaikea esittää esperanton käyttämät erikoismerkit, turvaudutaan seuraaviin keinoihin: kirjaimen päälle kuuluva sirkumfleksi (^) merkitään kirjaimeen perään ja u:n päälle kuuluva ylöspäin avoin kaari tildellä (~) ja merkitään samoin kirjaimen perään.

Idea keinotekoisen kielen käyttämisestä kansainvälisen yhteydenpidon välineenä – ei kansallisten kielten syrjäyttäjänä – on hyvin vanha. Ensimmäinen laajassa käytössä ollut tekokieli oli volapük (jonka nimitys merkitsee “maailmanpuhe”). Volapükin julkaisi vuonna 1879 pappi J. M. Schleyer, jonka sanotaan osanneen yli 50 kieltä. Monessa maassa julkaistiin lukukirjoja tällä uudella kielellä, ja monet seurat eri mantereilla aloittivat toimintansa. Vuonna 1889 pidettiin Pariisissa kongressi, jossa volapük oli ainoa käyttökieli. Kuitenkin yksinkertainen vertailu ranskaan ja saksaan osoitti, että volapük oli yhä liian monimutkainen. Eri syiden takia liike hajosi, ja ensimmäinen laaja kokeilu tekokielen saavuttamiseksi päättyi. Yhä nykyäänkin on muutamia ihmisiä, jotka harjoittavat volapükiä pääasiassa siinä mielessä, että ensimmäisen tekokielen mielenkiintoinen historia ja tallenteet säilyisivät.

Kun volapük eli kukoistusaikaansa, vuonna 1887, lääkäri Lazarus Zamenhof julkaisi oman suunnitelmansa kansainväliseksi kieleksi, joka myöhemmin nimettiin hänen käyttämänsä salanimen mukaan esperantoksi. “Esperanto” merkitsee siinä kielessä ‘toivovaa’. Esperanto oli huomattavasti kehittyneempi edeltäjiinsä verrattuna. Aluksi se levisi hyvin hitaasti ja yhdessä vaiheessa se oli kadota, mutta silti se pystyi 20 vuodessa korvaamaan volapükin. Tosi asiassa esperanto on säilynyt nykypäiviin asti ja on parhaiten tunnettu tekokieli.

1900-luvun alussa joukko ihmisiä tajusi, että maailma tarvitsee vain yhden kansainvälisen kielen (tusinoittain erilaisia suunnitelmia oli jo esitetty) ja että sen täytyy olla tieteellisesti kehitetty ja käytettäväksi kelvollinen. Tammikuussa 1901 perustettiin valtuuskunta kansainvälisen apukielen hyväksymiseksi. Kuuden vuoden valmistelutyön jälkeen valittiin komitea, joka istui 18 pitkää kokousta lokakuussa 1907. Komiteaan kuului kymmenen ihmistä kuudesta eri maasta, seitsemän heistä oli yliopistoprofessoreita, ja mukana oli myös esperanton kielikomitean puheenjohtaja.

Monet esperanton kannattajat olivat varmat, että heidän kielensä valitaan tarkasteltavina olleiden lukuisten tekokielten joukosta. Komitean jäsenet olivat kuitenkin vakuuttuneet erityisesti kahdesta kielestä, esperantosta ja neutralista, vaikka kummastakin löydettiin puutteita. Komitean yksimielisen päätöksen mukaan mitään olemassaolevaa tehtyä kieltä ei hyväksyttäisi sellaisenaan ilman lukuisia muutoksia. Periaatteessa komitea päätyi esperantoon, mutta siihen täytyi tehdä muutoksia, joiden tekemiseksi perustettiin alakomitea, nimeltään Pysyvä komissio. Huolimatta esperanton korostamisesta suurin osa esperantisteista oli tyytymättömiä, koska heidän kieltään ei valittu sellaisenaan, ja he kieltäytyivät hyväksymästä tätä päätöstä.

Esperanto-liike oli muodostettu palavassa uskossa, joka antoi sille puoliuskonnollisen sisällön. Kielen peruskielioppia ja sanastoa pidettiin “koskemattomina”, ja jokaista niiden pyhyyttä epäillyttä pidettiin kerettiläisenä!  Tämä onneton repeämä syntyi alkuperäiselle esperantolle omistautuneiden ja kansainvälisen komitean päätöksen eli korjatun esperanton hyväksyneiden välille. Esperanton parannettu versio tuli tunnetuksi ido-nimisenä. Osa joukosta keskittyi levittämään esperantoa, ja osa pani voimansa idon kehittämiseen sopivammaksi siihen tehtävään, jota varten se oli luotu. Muutamaa vuotta myöhemmin 1. maailmansota katkaisi kummankin liikkeen toiminnan. Ido menetti ehkä suurimman innoittajan, professori Louis Couturat’n, vuonna 1914, jolloin hän kuoli auto-onnettomuudessa.

Esperanto-liike on tehnyt paljon työtä osoittaakseen epäilevälle maailmalle keinotekoisen kansainvälisen kielen kyvykkyyden ja jossain määrin käytännöllisyyden. Tämä on esperanton ansio. Kuitenkin esperantossa on vakavia puutteita, mikä on yhtenä syynä, kun monet ovat kääntäneet selkänsä sille idealle, joita esperanton pitäisi edustaa. Zamenhof itse kieltäytyi volapükistä, vaikka se oli aikoinaan melko laajalle levinnyt, koska hän ajatteli, että maailma ansaitsi ja tarvitsi jotakin parempaa. Tässä suhteessa Zamenhof oli oikeassa. Kansainväliseen käyttöön tehdyn kielen pitää olla paras mahdollinen saatavilla olevista. Emme voi kuvitella löytävämme täydellisyyden, mutta emme silti saa kyväksyä ilmiselviä virheitä. Meidän täytyy hyväksyä ja edistää sitä, mikä parhaiten vastaa tarvetta.

Idon ovat kehittäneet monet lingvistit ja tieteentekijät, mm. tohtori Louis de Beaufront (aikanansa esperanton johtava edustaja Ranskassa), professori Louis Couturat (filosofi ja matemaatikko, jonka kirjeenvaihto Bertrand Russellin kanssa löydettiin hiljattain), professori Richard Lorenz, professori Wilhelm Ostwald (Nobelin kemian palkinnon saaja), professori L. Pfaundler ja professori Otto Jespersen (kuuluisa tanskalainen lingvisti). Kun idoa kehitettiin esperantosta, itse Zamenhof ehdotti osan parannuksista, joihin hän oli päätynyt kielensä käytöstä saatujen kokemusten perusteella. Kuitenkaan hänen seuraajansa eivät hyväksyneet edes Zamenhofin ehdotuksia. Kaikkiaan ido on hyvin paljolti tohtori Zamenhofin työn suora tai epäsuora tulos.

On ironista, että Zamenhofin kieltäytyminen johtui osittain väärinkäsityksestä. Hän ilmeisesti ymmärsi sanan ‘primitiivinen’, jota käytettiin merkityksessä ‘alkuperäinen’, tarkoittaneen ‘epäkypsä, epähieno, karkea’, kun oli puhuttu hänen (alkuperäisestä) esperantostaan. Hän käsitti tämän loukkaukseksi ja kieltäytyi hyväksymästä komitean yksimielisen päätöksen.

Esperantolle annettu tuki on ollut enemmänkin tukea sille idealle, jonka tunnetuin edustaja esperanto on, kuin sille ajatukselle, että esperanto olisi parempi kuin ido. Itse asiassa monet ovat opiskelleet kumpaakin kieltä, alkuperäistä ja parannettua esperantoa, ja ovat todenneet, että ido on soveliaampi, mikä tietenkin on ymmärrettävää, kun muistetaan, mikä lisätyömäärä idon kehittämiseksi on tehty. Jos esperanton liike ja idon kieli (jotka kumpikin ovat paljossa velkaa tohtori Zamenhofille) voisivat yhdistyä, kumpikin edistyisi huomattavasti. Idon etuja on lyhyesti esiteltynä seuraavissa kappaleissa.

Idossa adjektiivit eivät kongruoi pääsanana olevan substantiivin mukaan (kuten suomen kielessä). Esperantossa(kin) adjektiivin pitää olla samassa luvussa ja sijassa kuin pääsanan. Tällainen kongruointi on harvinaista maailman kielissä. Yksinkertaiseksi tarkoitetussa keinotekoisessa kielessä tällainen monimutkaisuus on turhaa. Zamenhof itsekin totesi tämän tarpeettomaksi.

Toinen esperanton ominaisuus on n-akkusatiivin pakollinen käyttö, kun verbillä on suora objekti. Tällä on sikäli perustetta, että useat kielet käyttävät jotakin keinoa, jolla ne erottavat subjektin objektista. Kuitenkin monet kielet, kuten englanti, espanja, italia, kiina, malaiji, norja, portugali, ranska, ruotsi ja tanska, eivät käytä sijapäätteitä erottamaan nominatiivissa ja akkusatiivissa olevia substantiiveja (tai adjektiiveja). Niissä käytetään sanajärjestystä erottamaan subjekti ja objekti. Jopa latinassa, saksassa ja venäjässä ei käytetä erityistä akkusatiivisijaa vaikka niissä onkin monta sijaa. Suomessakin ainoastaan pronomineilla on erityinen t-akkusatiivi.

Lisäksi esperantossa numeraalit ja eräät idiomit (kuten ‘multe da sablo’ ja ‘kiom da homoj’) on vapautettu välttämättömäksi oletetusta akkusatiivin päätteestä. Osin tämän takia esperantossa täytyy toisinaan turvautua normaaliin sanajärjestykseen, jotta merkityksen selkeys säilyisi. Idossa sallitaan akkusatiivin n-päätteen valinnainen käyttö, jotta saavutettaisiin joustava sanajärjestys (joka on käytännöllinen emfaattisessa ilmauksessa tai runoudessa). Samalla normaalia sanajärjestystä (subjekti - verbi - objekti) idossa ei tarvitse alituisesti vahvistaa lisäämällä jokaiseen suoraan objektiin n-päätettä.

Idoa ei rasita se omituinen “akkusatiivin” idiomaattinen käyttö, jota esiintyy esperantossa (esimerkiksi la duan fojon, tagon post tago, unu matenon, iri Parizon) ja joka luo tarpeetonta monimutkaisuutta siihen kieleen. Näissä tapauksissa n-pääte ei osoita akkusatiivia! Idossa käytetään prepositiota, kun se on tarpeen (esimerkiksi ye la lasta foyo).

Esperantossa ei käytetä kirjaimia q, w, x ja y mutta sen sijaan käytetään kuutta hankalaa aksentoitua kirjainta ĉ, ĝ, ĥ, ĝ, ŝ ja ŭ, joita ei käytetä missään muussa kielessä (lukuunottamatta ehkä viimeistä kirjainta). Koska ne esiintyvät vain esperantossa, ne pitää hankkia vain esperanton kirjoittamista varten. Vaikkakaan tämä ongelma ei ole ylitsepääsemätön, aksentointi säilyy erikoisuutena monella tapaa ja vähentää esperanton hyväksyvyyttä. Teoriassa sirkumfleksi voidaan korvata h-kirjaimella, mutta itse esperantistit käyttävät tätä vaihtoehtoa kovin vastentahtoisesti, koska lopputulos on hyvin “raskas” ja epämiellyttävä.

Idossa ortografian ongelmia ei ole, koska siinä käytetään niitä peruskirjaimia, jotka ovat kaikissa latinalaisia kirjaimia käyttävien kielten aakkostoissa. Käytetään kahta digrafia (kahden kirjaimen yhdistelmää) ch ja sh kuten useassa kielessä, kirjaimet ĝ ja ĵ on korvattu j-kirjaimella ja j:n tilalla on y. Tämän ansiosta idoa voidaan kirjoittaa, painaa ja käyttää tietokoneessa vailla minkäänlaista ongelmaa.

Idon ääntäminen on yksinkertaisempaa ja helpompaa kuin esperanton. Esperantossa on lukuisia äänteitä ja konsonanttiyhdistelmiä, jotka ovat sellaisille ihmisille vaikeita ääntää, joiden äidinkielessä ei ole kyseisiä äänteitä tai konsonanttirykelmiä, esimerkiksi ĥoro, funkcio, punkto, konscienco, eksciti, ekzemplo, eksedzo. Monessakaan kielessä ei tehdä eroa ĝ- ja ĵ-äänteiden kesken, ja idossa ne on korvattu j-äänteellä (suomen mukaisesti zh tai z hatullisena). Tämä j eli soinnillinen suhu-s lienee suomalaiselle idon vaikein äänne.

Idossa ihmisiä tai eläimiä merkitsevät perussanat ovat lähes kaikki sukupuolen suhteen neutraaleja päinvastoin kuin esperantossa, jossa ne ovat perusteeltaan maskuliinisia tai hämärästi tarkentamattomia. Idossa maskuliinia ja feminiiniä merkitsevät sanat saadaan käyttämällä johtimia. Siten idon sanat, jotka merkitsevät esim. ‘lentäjä’, ‘sairaanhoitaja’, ‘serkku’, ‘lapsi’, ‘puoliso’, ‘mehiläinen’, ‘norsu’, ‘kissa’, ovat yleisnimityksiä eivätkä viittaa maskuliiniin tai feminiiniin. Sukupuoli voidaan kuitenkin ilmaista, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Kuten Zamenhof itsekin totesi, tämä on paljon parempi järjestelmä kuin esperanton käyttämä, jossa on vain feminiinin tuottava johdin.

Esperanton käyttämä nominien monikon tunnus on -oj, joka on johdettu muinaisen kreikan kielen muutaman nominin käyttämästä suffiksista. Idossa monikon tunnus on -i, joka on monikon tunnuksena myös italiassa, romaniassa, venäjässä ja muissa slaavilaisissa sekä yhtenä varianttina itämerensuomalaisissa kielissä. Esperanton infinitiivin tunnus on -i vailla mitään kunnollista perustetta. Sen sijaan idon infinitiivin tunnus on -ar, jonka tunnistavat ainakin espanjan, italian katalaanin ja portugalin puhujat.

Moni esperanton sana ei ole kansainvälinen tai on muodostettu tarpeettomasti. Seuraavat esimerkiksi valaisevat asiaa:

esperanto - ido

bubalo - bufalo

ĉelo - celulo

ĉirkaŭ - cirkum

dediĉi - dedikar

edzo - spozo

ekspozicii - expozar

elasta - elastika

estonteco - futuro

konversacii - konversar

lernejo - skolo

limo - limito

macĉi - mastikar

mencii - mencionar

nacio - naciono

penti - repentar

sperta - experta

taĉmento - detachmento

vipuro - vipero

Idon käyttämät maiden nimet ovat kansainvälisesti paremmin tunnistettavissa. Koska ne ovat erisnimiä, niiden ei tarvitse päättyä o-kirjaimeen kuten muiden substantiivien:

esperanto - ido

Anglujo tai Anglio - Anglia

Britujo tai Britio - Britania

Hindujo tai Hindio - India

Germanujo tai Germanio - Germania

Gvatemalo - Guatemala

Italujo tai Italio - Italia

Kaikki esperanton pronominit päättyvät i-kirjaimeen, minkä takia ne voidaan kuulla väärin, varsinkin puhelimessa tai jos taustalla on hälyä (erityisesti mi ja ni). Idon pronominit ovat keskenään vähemmän samankaltaiset, joten on pienempi vaara kuulla ne väärin. Lisäksi ido käyttää hyvin käytännöllistä suomen hän-sanaa vastaavaa lu-pronominia, joka ei viittaa sukupuoleen kuten englannin he tai she tai ruotsin han ja hon. Kielissä, joissa ei ole tällaista yleispronominia, on sellaiseen ilmeinen tarve, joten olisi kumma, jos tehdyssä kielessä ei sellaista olisi.

Esperantossa uusien sanojen derivointi (johtaminen) kantasanoista on hyvin sekavaa ja vain pinnallisesti yksinkertaista. Esimerkiksi ad-johdin merkitsee yhtä, kun se liitetään verbivartaloon, ja toista, kun se liitetään substantiiviin (vertaa pafado ja kronado). Tämä ei ollut tietenkään alkujaan tarkoituksena, mutta muotoutui tällaiseksi, koska perusteita ei tutkittu ja mietitty riittävästi. Toisaalta esperantistit ovat erimielisiä siitä, voiko verbin muodostaa adjektiivista ilman erityistä johdinta, ja jos voidaan muodostaa, mitä tällainen verbi merkitsisi.

Esperanton käyttämä mal-prefiksi on erityisen epäonnistunut, sillä monessa kielessä mal merkitsee ‘pahaa’ tai ‘väärää’ (kuten englannissa malformed ‘epämuodostunut’, malodorous ‘pahanhajuinen’). Idossa käytetään kansainvälistä des-prefiksiä (kuten englannissa dis- sanassa disappear ‘kadota’, “epäilmestyä”). Tällainen prefiksi on hyvin käytännöllinen, mutta esperanto käyttää omaansa ylen määrin, minkä takia monesta hyvin tavallisesta sanasta tulee tarpeettoman pitkä.

esperanto - ido - suomi

malbona - mala - paha

malfermas - apertas - avaa

malgranda - mikra - pieni

mallonga - kurta - lyhyt

malmultekosta - chipa - halpa

malrapida - lenta - hidas

malsupreniras - decensas - riippuu

maltrankviligas - trublas - on levoton

Esperantossa adverbin käyttö kuten ilmauksessa danci estas facile (‘tanssiminen on helppoa’,  sananmukaisesti “tanssia on helposti”) on idiomaattista ja epäloogista. Tällaisen rakenteen syntyyn lienevät vaikuttaneet slaavilaiset kielet. Siinä ei ole otettu huomioon infinitiivin substantiivista luonnetta. Idossa tällaisissa ilmauksissa käytetään oikein adjektiivia.

Esperanton sanastossa on lukuisia sanoja, jotka ovat kaksimerkityksisiä ja epäselviä ja jotka voivat johtaa väärinkäsitykseen ja väärään käännökseen. Tässä muutamia esimerkkejä:

esperanto - ido (suomi)

antaŭ - avan (jnk edessä) tai ante (aiemmin, sitten)

atendas - expektas (odottaa, olettaa) tai vartas (odottaa)

de - di (omistajan ilmaisu) tai da (agenttitekijän ilmaisu) tai de (lähtökohdan ilmaus)

eble - posible (mahdollisesti) tai forsan (ehkä)

neebla - negebla (kieltämätön) tai neposibla (mahdoton)

nombras - kontas (laskee) tai numerizas (numeroi)

povas - povas (osaa, voi) tai darfas (saa)

senkulpigas - exkuzas (pyytää anteeksi) tai absolvas (vapauttaa syytöksestä)

Moni esperantisti ei ole vielä löytänyt idoa. Toivomme, että he tutkisivat idoa yhtä ennakkoluulottomasti kuin he toivovat maailman tutkivan esperantoa. Jos tämä tiivistelmä parannetun esperanton eduista on herättänyt mielenkiintoa, seuraavat julkaisut ovat hyödyllisiä tutustuttaessa syvemmin idon etuihin.

englanniksi:

The Problem of an International Auxiliary Language - L.H. Dyer.

A Planned Auxiliary Language - Henry Jacob.

Ido for All - Nik ap Glyn.

Complete Manual of the Auxiliary Language Ido - Louis de Beaufront.

Ido-English Dictionary; English-Ido Dictionary - L.H. Dyer.

esperantoksi:

Internacia Lernolibro por Esperantistoj - Henry Jacob.

Esperanto-Ido Lexiko - Henry Jacob.

idoksi:

Lexiko di Ido-Japoniana-Esperanto - Kuriyama Hitosi.

Dicionario di la linguo universala Ido - Marcel Pesch.

Historio di nia linguo / History of our language - Otto Jespersen.

Kompleta Gramatiko Detaloza di Ido - Louis de Beaufront.

------------------------------------------------------------------------

Takaisin suomenkieliselle alkusivulle

Takaisin kansainvälisen kielen idon sivulle