0. kappale – Zeresma Leciono
Aakkoset
Idossa on 26 kirjainta, joita käytetään myös suomen kielessä.
Mykkiä kirjaimia ei ole, vaan jokaisella kirjaimella on äännearvo, joka erottaa sen toisista äänteistä.
Kahdella kirjaimella merkittyjä pitkiä äänteitä ei ole. Kaksi samaa peräkkäistä kirjainta äännetään kahtena eri äänteenä.
Konsonantit
Idon äänteitä vastaavat konsonantit ovat b, c, ch, d, f, g, h, j, k, l, m, n, p, q, r, s, sh, t, v, w, x, y, z.
Näistä d, h, k, l, m, n, p, r, s, t, v äännetään kuten suomessa. Konsonanttien jäljessä ei ole aspiraatiota eli kevyttä henkäystä. h-kirjainta käytetään toisaalta itsenäisenä ja toisaalta osoittamaan suhua (ch, sh).
b = soinnillinen p, esim. Belgia, Bulgaria.
g = soinnillinen k, esim. gorilla.
c = soinniton affrikaatta ts, esim. tsaari.
ch = soinniton suhuaffrikaatta tsh, esim. tshekki. (teknisistä syistä tässä ei käytetä hatullista s:ää)
f = soinniton frikatiivi kuten sanoissa farao, mafia.
j = soinnillinen suhu-s eli zh kuten ranskan sanassa jour tai englannin sanassa pleasure. (teknisistä syistä tässä ei käytetä hatullista z:aa)
n = myös k:n ja g:n edellä n, ei äng-äänteenä, esim. linguo = lin-gwo. (äng-äänteestä ei tosin ole haittaa ymmärtämisen kannalta)
q = (takainen) k; se esiintyy yhdistelmässä qu, joka äännetään kw.
sh = suhu-s kuten englannin sh, saksan sch. (teknisistä syistä tässä ei käytetä hatullista s:ää)
w = bilabiaalinen (ylä- ja alahuuli yhtyvät); sen sijaan v on labiodentaalinen (alahuuli ja ylähampaat yhtyvät).
x = ks-yhtymä, esim. xilofono, mutta se voi soinnillistua soinnillisessa ympäristössä gz.
y = kuten suomen j (ei siis vokaali).
z = soinnillinen s kuten englannin sanassa zero (ei saksalaisittain ts kuten sanoissa zu, zehn).
Vokaalit
Idossa on viisi vokaalia a, e, i, o, u, jotka äännetään kuten suomen lyhyet vokaalit a, e, i, o, u. Pitkiä vokaaleja ei ole, mutta painollisessa tavussa vokaali voi hieman pitentyä. Toisen vokaalin edellä u äännetään w(-mäisenä), esim. linguo [lin-gwo], ja i äännetään j(-mäisenä), esim. pekunio [pekunjo].
Diftongit
Idossa on kaksi diftongia au ja eu, jotka äännetään kuten suomessa. Kaikki muut mahdolliset kahden eri vokaalin yhtymät äännetään kahtena eri äänteenä (jotka kuuluvat eri tavuihin samoin kuin kaksi peräkkäistä samaa vokaalia).
Paino
Suomessa sanan pääpaino on aina ensimmäisellä tavulla. Idossa paino on toiseksi viimeisellä tavulla, esim. húndo, káto, línguo. Kaksitavuissa idon sanoissa painotus on siis kuten suomessa. Jos toiseksi viimeinen tavu on lyhyt (yleensä vokaalina on i), paino siirtyy aikaisemmaksi, esim. famílio, akadémio.
Poikkeuksellisesti infinitiivimuodoissa paino on infinitiivin tunnuksella (vokaali + r) eli viimeisellä tavulla: pozár, drinkár, drinkór, drinkír, donár, donór, donír. Tämä tuo selkeyttä puhuntaan.
Esimerkkejä (piste osoittaa tavurajan):
amár, kredír, finór, amáta, kredíta, finóta, esperéble, facínda, jóyo, boáo, muzéo, heróo, dío, dúo, fólio [fo.ljo], lílio [li.ljo], méntio [men.tjo], Itália [ita.lja], áquo [a.kwo], línguo [lin.gwo], pórtuo [por.two], révuo [re.vwo].
Ääntämisharjoitus
Ka vu lernas la nova linguo internaciona?
[ka vu lérnas la nóva lín.gwo interna.tsióna]
Me komencis studiar ol ante kelka dii.
[me komén.tsis studiár ol ánte kélka díi]
E me trovas ke ol esas vere tre facila.
[e me tróvas ke ol ésas vére tre fa.tsíla]
Omna-die me lektas texto dum un horo.
[ómna díe me léktas téksto dum un hóro]
Me sempre lektas laute.
[me sémpre léktas láute]
Ka vu komprenas to?
[ka vu komprénas to]
Idon aakkosten nimitykset
Idon kirjainten tunnistamiseen käytetään seuraavia nimiä: a, be, ce, cho, de, e, fe / ef, ge, he / hash, i, je, le / el, me / em, ne / en, o, pe, que, re / ere, se / es, sho, te, u, ve / ev, we, xe / exe, ye, ze. Vinoviivan jäljessä olevat variantit ovat epävirallisia.
On hyvä käyttää eri muotoja be–ev, ev–we, el–ere, es–ze, es–sho ja hash, koska joissakin kielissä ei eroteta b–v, v–w, s–z ja s–sh, ja koska esim. romaanisissa kielissä (italia, espanja, portugali, ranska, jne.) h äännetään usein heikosti tai se on mykkä äänne, ja koska mm. japanilaisten on vaikea erottaa b–v ja l–r.
Huomautus suomalaiselle
Idossa käytetään
– prepositioita, ei sijapäätteitä kuten suomessa.
– pronomineja, ei persoona- tai omistuspäätteitä kuten suomessa. Suomeksi voidaan sanoa “minä otan minun autoni”, mutta ilmaus “otan autoni” riittää suomessa.
– määräistä artikkelia, jonka antamia merkitysvivahteita suomessa ilmaistaan mm. objektin sijamuodoilla (partitiivi, genetiivi) ja verbin aikamuodoilla. Määräistä artikkelia ei saa kääntää “se” tai “tämä”-sanalla, sillä sellainen käyttö ei ole suomea.
– perussanajärjestystä Subjekti-Verbi-Objekti, joka on suomessakin perusjärjestys. Jokainen substantiivi ja pronomini voi olla siten myös objektin funktiossa ilman mitään merkkiä funktiosta.
– paljon relatiivilauseita, joita suomessa vastaa relatiivilauseen lisäksi attribuuttirakenteet.
Idon perusrakenne on siis hyvin samankaltainen kuin indoeurooppalaisten kielten rakenne. Jos osaat Euroopan valtakieliä (englantia, saksaa, ranskaa, espanjaa, italiaa, venäjää ym.), löydät paljon tuttua idosta. Voit myös aktivoida osaamasi sivistyssanat, sillä idon sanasto pohjautuu mm. kreikkaan ja latinaan. Sanastoainesta on soveltaen otettu myös nykyisistä romaanisista ja germaanisista kielistä. Myös esperanton sanaston vaikutus on selvä, koska ido on sen parannettu versio.
Nyt aloitetaan (Ei ole koskaan liian myöhäistä oppia.)
<< Por ke ni povez balde parolar Ido, oportas ke ni tre ofte lektez laute.>>
<< Maxim bone on lernas linguo, se on lektas olu laute tam ofte kam posible.>>
Ole hyvä ja lue ääneen jokainen harjoituslause mahdollisimman monta kertaa. Oppitunti päivässä on aivan tarpeeksi tämän kauniin kielen oppimiseksi. Kun lukee ääneen mahdollisimman usein, oppii vieraan kielen, kuten saksalainen arkeologi Heinrich Schliemann (1822–90) osoitti.
Takaisin
tämän lukukappaleen alkuun
Takaisin suomenkieliselle alkusivulle
Takaisin kansainvälisen kielen idon sivulle